Miten oman blogitekstin saa oikoluettua, kun silmä näkee sen, mitä piti kirjoittaa, eikä sitä, mitä sivulla oikeasti lukee? Pidä tekstistä tauko, muuta sen ulkoasua ja käy se läpi useammalla kierroksella niin, että jokaisella kierroksella etsit vain yhdenlaisia virheitä.
Alla on yksitoista vaihetta siinä järjestyksessä, jossa ne kannattaa tehdä. Järjestyksellä on väliä: ei kannata hioa pilkkuja kappaleesta, jonka lopulta poistaa kokonaan. Lopussa on esimerkkikappale, jossa samat vaiheet on tehty käytännössä.
1. Anna tekstin levätä ennen ensimmäistä lukukertaa
Juuri kirjoitettu teksti on vielä päässä. Kun luet sitä heti, aivot täydentävät puuttuvat sanat ja ohittavat kirjoitusvirheet, koska ne tietävät jo, mitä lauseessa pitäisi sanoa. Tauko katkaisee tämän.
Lyhyeen blogitekstiin riittää usein muutama tunti, pidempään yön yli nukkuminen. Jos aikataulu on tiukka, tee välissä jotain aivan muuta, vaikka kävelylenkki tai tiskit. Tarkoitus on palata tekstiin lukijana eikä kirjoittajana. Tauko auttaa myös toiseen suuntaan: moni huomaa vasta seuraavana päivänä, että tekstistä puuttuu esimerkki tai että tärkein ajatus on piilossa viimeisessä kappaleessa.
2. Korjaa ensin rakenne, vasta sitten kieli
Oikoluku ja editointi ovat eri töitä. Editoinnissa kysytään, onko teksti oikein rakennettu: vastaako alku otsikon lupaukseen, onko kappaleiden järjestys looginen ja puuttuuko jotain olennaista. Oikoluvussa etsitään kirjoitusvirheitä, yhdyssanoja ja välimerkkejä.
Lue teksti ensin kerran kokonaan läpi ja kirjaa vain isot havainnot, esimerkiksi näin:
- Mikä kappale ei kuulu tähän juttuun?
- Missä kohdassa lukija jää kaipaamaan esimerkkiä?
- Toistuuko sama ajatus kahdessa paikassa?
- Vastaako ensimmäinen kappale siihen kysymykseen, jonka otsikko herättää?
Rakenteen tarkistamiseen toimii hyvin niin sanottu käänteinen jäsennys. Kirjoita jokaisen kappaleen viereen tai erilliselle paperille yksi lyhyt rivi siitä, mitä kappale sanoo. Kun luet pelkät rivit peräkkäin, näet heti, jos kaksi kappaletta sanoo saman asian, jos järjestys hyppii tai jos jokin kappale ei sano mitään. Jos kappaleen ydintä ei saa mahtumaan yhdelle riville, kappaleessa on luultavasti kaksi asiaa, ja se kannattaa jakaa kahtia.
Kun rakenne on kunnossa, siirry kieleen. Jos kirjoitat blogia, myös ohjeemme lukijaystävällisestä blogirakenteesta auttaa tässä vaiheessa.
3. Vaihda tekstin ulkoasu
Sama teksti näyttää erilaiselta eri ruudulla. Kun ulkoasu muuttuu, silmä joutuu lukemaan tarkemmin, ja virheet alkavat erottua. Keinoja on useita:
- vaihda kirjasintyyppiä tai -kokoa tekstinkäsittelyohjelmassa
- lue teksti puhelimesta, jos kirjoitit sen tietokoneella
- tulosta teksti paperille ja lue se kynä kädessä
- katso blogijulkaisun esikatselu, jossa näet tekstin samassa muodossa kuin lukija
Esikatselu paljastaa samalla asioita, joita pelkkä teksti ei näytä: liian pitkät kappaleet, puhelimella katkeilevat taulukot ja väliotsikot, jotka ovat jääneet tavalliseksi tekstiksi.
4. Lue ääneen
Ääneen lukiessa joudut lausumaan jokaisen sanan, joten silmä ei pääse hyppimään. Kömpelö virke kuulostaa kömpelöltä, ja jos hengästyt kesken lauseen, virke on todennäköisesti liian pitkä. Myös toistot kuuluvat helpommin kuin näkyvät: jos kolme peräkkäistä virkettä alkaa sanalla ”lisäksi”, korvasi huomaa sen.
Jos et halua lukea itse, monessa käyttöjärjestelmässä ja tekstinkäsittelyohjelmassa on toiminto, joka lukee tekstin ääneen. Koneääni ei korjaa mitään, mutta se lukee täsmälleen sen, mitä olet kirjoittanut, eikä sitä, mitä tarkoitit.
Rytmin kuunteleminen on hyödyllistä myös kaunokirjallisessa tekstissä. Siitä lisää jutussamme kirjoittamisen tahdista.
5. Karsi turhat sanat ja toistot
Ennen kuin siirryt pilkkuihin, lyhennä. Blogiteksteissä toistuvat usein samat täytesanat: todella, oikeastaan, tietenkin, erittäin. Ne eivät ole virheitä, mutta harvoin ne tuovat tekstiin mitään lisää. Käytä tekstinkäsittelyohjelman hakutoimintoa ja katso, montako kertaa kukin sana esiintyy. Jos todella löytyy kymmenen kertaa, poista niistä ainakin puolet.
Samalla kierroksella kannattaa etsiä raskaita rakenteita, joissa verbi on muutettu substantiiviksi. ”Suoritamme tekstin tarkistamisen” on sama kuin ”tarkistamme tekstin”, vain pidempänä.
6. Tarkista otsikot
Blogeissa näkee usein englannin mallin mukaisia otsikoita, joissa jokainen sana alkaa isolla kirjaimella. Suomessa näin ei tehdä. Kielitoimiston ohjepankin mukaan otsikon ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla ja muut pienellä alkukirjaimella, elleivät ne ole erisnimiä. Otsikon loppuun ei myöskään tule pistettä, vaikka otsikko olisi kokonainen lause. Kysymys- ja huutomerkki ovat sen sijaan mahdollisia.
Vertaa:
- väärin: Kuinka Kirjoittaa Blogikirjoituksia, Joita Ihmiset Lukevat
- oikein: Kuinka kirjoittaa blogikirjoituksia, joita ihmiset lukevat
Jos otsikko on jaettu kaksoispisteellä kahteen osaan, jälkimmäinen osa voi ohjepankin mukaan alkaa joko isolla tai pienellä kirjaimella. Valitse toinen tapa ja pidä se samana koko blogissa. Sama sääntö koskee myös väliotsikoita.
7. Käy yhdyssanat läpi erikseen
Yhdyssanavirheet ovat suomessa yleisiä, ja oikolukuohjelma päästää monet niistä läpi, koska molemmat kirjoitustavat ovat olemassa. Kielitoimiston ohjeen perusajatus on, että kun peräkkäiset sanat muodostavat yhden merkityskokonaisuuden, ne kirjoitetaan yleensä yhteen. Merkitys voi muuttua: äidinkieli on eri asia kuin äidin kieli, ja pikkutyttö eri kuin pikku tyttö.
Käytännössä toimii parhaiten erillinen lukukierros, jolla katsot vain sanaliittoja. Kun olet epävarma, tarkista sana Kielitoimiston sanakirjasta tai ohjepankista äläkä luota siihen, miltä sana näyttää.
8. Etsi pilkut sivulauseiden rajoilta
Suomen pilkkusäännöt ovat monelle hankalia, mutta yksi sääntö kattaa suuren osan tavallisista virheistä. Kielitoimiston ohjepankin mukaan alistuskonjunktiolla alkava lause erotetaan päälauseesta pilkulla. Tällaisia konjunktioita ovat esimerkiksi että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, vaikka ja mikäli.
Tee hakutoiminnolla kierros, jolla etsit nämä sanat yksi kerrallaan ja katsot, onko niiden edessä pilkku. Poikkeuksiakin on. Ohjepankin mukaan pilkun voi jättää pois, jos päälause on yksi sana ja sivulause on hyvin lyhyt. ”Toivon että tulet” on siis mahdollinen ilman pilkkua.
9. Tarkista nimet, luvut ja päivämäärät
Asiavirhe on lukijalle kiusallisempi kuin kirjoitusvirhe. Tee kierros, jolla luet vain erisnimet, numerot ja päivämäärät ja tarkistat jokaisen alkuperäisestä lähteestä:
- Onko ihmisen, yrityksen tai paikan nimi kirjoitettu niin kuin he itse sen kirjoittavat?
- Täsmäävätkö luvut lähteeseen, ja onko vuosi oikein?
- Onko päivämäärä suomalaisessa muodossa, esimerkiksi 3.11.2026?
- Pitääkö ”viime vuonna” tai ”tänä keväänä” vielä paikkansa, kun teksti julkaistaan?
Viimeinen kohta jää helposti huomaamatta, jos teksti on odottanut julkaisua viikkoja. Kirjoita mieluummin vuosiluku kuin suhteellinen aikailmaus.
10. Tarkista lainaukset ja linkit
Jos lainaat toisen tekstiä, lainauksen pitää olla sanatarkka. Tekijänoikeuslain mukaan julkistetusta teoksesta saa ottaa lainauksia hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Lainauksen tehtävä on tukea omaa tekstiä, ei korvata sitä. Laki edellyttää myös, että tekijän nimi ja lähde mainitaan.
Avaa jokainen linkki. Viekö se sinne, minne luulet? Kertooko linkkiteksti, mihin linkki johtaa? ”Klikkaa tästä” ei kerro lukijalle mitään, kun taas ”Kielitoimiston ohje otsikoista” kertoo.
Katso samalla, että lainausmerkit ovat yhdenmukaiset koko tekstissä. Jos osa tekstistä on kopioitu muualta ja osa kirjoitettu itse, siihen päätyy helposti kahdenlaisia lainausmerkkejä, ja ero näkyy lukijalle.
11. Käytä oikolukuohjelmaa viimeisenä ja kokoa oma virhelista
Oikolukuohjelma löytää lyöntivirheitä nopeasti, mutta se ei tiedä, mitä tarkoitit. Se ei huomaa väärää sanaa, jos sana on olemassa, ei tunnista asiavirhettä eikä osaa sanoa, onko kappale tarpeeton. Siksi se kuuluu prosessin loppuun: kun olet itse korjannut rakenteen, kielen ja faktat, ohjelma poimii jäljelle jääneet näppäilyvirheet.
Jokaisella kirjoittajalla on omat toistuvat virheensä. Joku kirjoittaa aina ylipäätänsä väärin, toinen unohtaa pilkun ennen sanaa kun. Pidä listaa virheistä, joita löydät omista teksteistäsi, ja hae ne seuraavalla kerralla hakutoiminnolla ensimmäisenä. Lista lyhenee ajan myötä, koska alat huomata virheet jo kirjoittaessa.
Jos mahdollista, pyydä vielä joku toinen lukemaan teksti. Ulkopuolinen lukija huomaa kohdat, joissa oletit lukijan tietävän jotain, mitä hän ei tiedä. Siitä, miten sävy ja tyyli muuttuvat eri lukijoille, kerromme lisää jutussamme kirjoittamisesta eri yleisöille.
Esimerkki: sama kappale ennen ja jälkeen
Alla on keksitty esimerkkikappale, jossa on tavallisimpia virheitä. Kappale on kirjoitettu tätä juttua varten havainnollistamaan edellä kuvattuja vaiheita.
Ennen: Kun Aloitat Bloggaamisen on todella tärkeää että suunnittelet ensin aiheet. Sisältö suunnitelma kannattaa tehdä tänä vuonna jo heti alussa, koska silloin tiedät todella hyvin mitä kirjoittaa.
Jälkeen: Kun aloitat bloggaamisen, suunnittele ensin aiheet. Tee sisältösuunnitelma tammikuussa 2027, niin tiedät joka viikko, mitä kirjoittaa.
Mitä muuttui?
- Isot alkukirjaimet keskeltä virkettä muutettiin pieniksi (vaihe 6).
- Sisältö suunnitelma korjattiin yhdyssanaksi (vaihe 7).
- Pilkku lisättiin kun-lauseen perään (vaihe 8).
- Todella poistettiin molemmista kohdista, ja ”on tärkeää että suunnittelet” muuttui käskyksi ”suunnittele”. Samalla jälkimmäinen virke lyheni (vaihe 5).
- Tänä vuonna vaihtui täsmälliseksi ajankohdaksi, joka pitää paikkansa myös myöhemmin luettuna (vaihe 9).
Lyhyt muistilista
- Tauko ennen lukemista.
- Ensin rakenne, sitten kieli.
- Uusi ulkoasu: puhelin, tuloste tai esikatselu.
- Ääneen lukeminen.
- Täytesanat ja toistot pois.
- Otsikot: iso alkukirjain vain alussa, ei loppupistettä.
- Yhdyssanat omalla kierroksellaan.
- Pilkut sivulauseiden rajoilla.
- Nimet, luvut ja päivämäärät lähteestä.
- Lainaukset sanatarkasti, jokainen linkki avattuna.
- Oikolukuohjelma ja oma virhelista viimeiseksi.
Miggin toimitus. Tiedot tarkistettu 3.11.2026.